Ihan uskomatonta, miten asiat voivat muuttua parissa päivässä! Dimman takajalka ei ottanut parantuakseen japitkään oli jo mietitty kovan onnen soturin päästämistä vihreämmille laitumille. Paikalla kävi asiantuntija, jonka kanssa teimme raskaan päätöksen päästää Dimma kivuistaan. Päätös oli oikea, koska jo kuljetusautossa se rojahti ja huomasi, miten sissi se on ollut! Kun Dimmaa oli surtu pari päivää, tuli järkyttävä yllätys: Hildur oli kuolleena laitumella! Sen sieraimista oli valunut verta eikä maassa näkynyt jälkiä, että se olisi kierinyt tms. Eläinlääkäri meinasi, että sydän olisi pettänyt. Jälkeenpäin ajateltuna ainoa merkki oli se, että Hildur alkoi väsyä likutettaessa helpommin, vaikka rasitus olikin kevyttä. Luulimme sen johtuvan kasvavasta vatsasta (varsan oli määrä syntyä huhtikuun tietämillä). Loki on ihmetellyt ja hirnunut, mihin sen tammat ovat kadonneet. Unna pääsi nyt läheiseen hevoslaumaan opettelaan hevosena olon juttuja ja Loki sai kaverikseen lainaan ruunan, ettei sen tarvitse surra yksinoloaan.

Aika kovat iskut. Uskomatonta. Kyllä on taas itketty :(

*Vetää kyllä ihan sanattomaksi. Voimia teille kaikille (Annelle perheineen ja myös Piialle, Ullalle ja Jannelle). Hildur oli kyllä maailman ihanin issikka! Toivottavasti issikkarouvat saavat viettää yhdessä sateenkaarilaitumilla ihania aikoja tästä eteenpäin. Petra*